Mistä nyt unelmoidaan?
Entä yhteisöllisyys?
Yhteisöllisen asumisen kasvua on povailtu Suomessa jo vuosikymmeniä. Siitä huolimatta yhteisölliset kerrostalot, rivitalot ja asuinkorttelit ovat vieläkin harvinaisuuksia. Taitaa itse asiassa olla niin, että lähes kaikki asunnot on rakennettu ydinperheiden tarpeisiin. Asunnoissa on yleensä yksi iso makuuhuone, pari pientä lastenhuonetta ja valtava olohuone.
Itse uskon, että monenlaiset ihmiset hyötyisivät yhdessä asumisesta ja moni kaipaa sitä, muttei ehkä tiedä mistä löytäisi ihmisiä tai miten menetellä. Onko ainoa ratkaisu saada kaikki haaveet ja unelmat muuttamalla yhteen ventovieraiden ihmisten kanssa? Jos vuokraisi yhdessä muiden kanssa omakotitalon, voisi jokainen saada oman huoneen, takan, puulämmitteisen saunan, ison pihan tai parvekkeen ja terassikatoksen. Kaikki ne ominaisuudet, joista unelmoisin, voisivat olla saatavilla. Ja asumiskulut olisivat varmaan pienemmät, kuin 40 neliön kerrostaloyksiössä. No, harva varmaan haluaa muuttaa yhteen täysin vieraiden ihmisten kanssa.
Tulevaisuudessa toisenlaiset tarpeet
Mikä on sitten tulevaisuuden asumismalli? Vanha puutalo voisi sopia mainiosti vaikka kahdelle pariskunnalle, molemmat saisivat talosta oman kerroksen kylpyhuoneineen ja pari lastakin mahtuisi tarvittaessa sekaan. Miksei elämää voisi jakaa myös laajemmin. Asumiskulujen lisäksi myös monet muut menot pienenevät ja eläminen on ekologisempaa, kun hankintoja voi jakaa aina kodinkoneista, kalusteista ja nettimaksusta lähtien. Myös työuran loppuvaiheessa olevat henkilöt voisivat hyötyä yhteisasumisesta. Ettei olisi niin yksinäistä. Parisuhde ja ydinperhekin tuntuvat joskus turhan eristyneiltä elämäntavoilta.
Kun sukulaiset asuvat kaukana toisistaan tai sukulaisia ei enää ole, minua lohduttaisi ajatus siitä, että jokainen voisi kerätä oman yhteisönsä, eikä jäädä valittamaan yhteisöllisyyden puutetta tai odottamaan, että kunta sen jotenkin järjestää. Miksen voisi kokeilla ottaa kämppikseksi eläkeläistä, yksinhuoltaja äitiä tai ulkomaalaistaustaista henkilöä. Oppisin varmasti heistä uutta.
Mietinkin, onko yhteisöllisen asumisen hitaaseen kasvuun syynä suomalaisten suuri halu yksityisyyteen ja omaan rauhaan. Moni kammoaa arkensa jakamista ja kokee sen rasittavana. Onhan se porrashuoneessa moikkaava naapuri ”vähän erikoinen tyyppi”. Oma rauha on tärkeää ja ehkä tulevaisuudessa on enemmän vaihtoehtoja yhteisölliseen asumiseen, jossa jokaisella on oma asunto.
Liputan yhteisöllisyyden puolesta, sillä en usko, että ihmiselle tekee hyvää elää niin yksinäistä elämää, kuin moni Suomessa elää. Mutta tällainen muutos vaatii myös muutosta asuntorakentamiseen ja asunto-osakeyhtiöiden toimintaan.
Marina Furuhjelm,
Asianajaja
