Kylpyhuoneremontti alkoi kosteusvauriosta
Asukas A epäili, että hänen kylpyhuoneessaan oli kosteusvaurioita. Taloyhtiö korvasi A:lle kylpyhuoneremontin kustannukset lukuun ottamatta laatoitusta. Ylimääräisessä yhtiökokouksessa keskusteltiin, tuleeko yhtiön kustantaa vesieristeitten päälle tuleva laatoitus. Pöytäkirjaan kirjattiin, että: ”korvataan muovimattoon asti”. Kantaja A vaati käräjäoikeudessa, että pöytäkirjan päätös julistetaan pätemättömäksi ja yhtiö korvaa kantajan oikeudenkäyntikulut. A myös syytti yhtiötä oikeudenkäynnin pitkittämisestä ja osakasten yhdenvertaisuusperiaatteen rikkomisesta. Yhtiö oli antanut A:lle virheellistä tietoa, että se olisi kustantanut yhden asunnon kylpyhuoneen laatoituksen. A:n kanne perustui siihen, että yhtiö oli laiminlyönyt kunnossapitovastuunsa. A:n mukaan yhtiön perustasona on se, että kylpyhuoneessa on laatat.
Yhtiön mukaan vuonna 1977 valmistuneiden rakennusten alkuperäisenä vesieristyksenä oli muovimatto ja seinissä muovitapetti. Remonteissa yhtiö oli maksanut korjauskustannukset vesieristykseen saakka ja laatoituksesta on vastannut osakas. Tämän käytännön mukaisesti asia kirjattiin taloyhtiön pöytäkirjaan.Käräjäoikeus hylkäsi A:n kanteen. Sen mukaan yhtiökokouksen päätös ei ollut asunto-osakeyhtiölain vastainen eikä rikkonut kunnossapitovastuuta. Oikeus myös katsoi, ettei väärällä tiedolla toisen asunnon kylpyhuoneen laatoituksesta yhtiön kustannuksella ollut vaikutusta yhtiön velvollisuuteen korvata A:n oikeudenkäyntikuluja.
Hovioikeuden päätös
A valitti ratkaisusta hovioikeuteen ja vaati, että taloyhtiö velvoitetaan korvaamaan molempien osapuolten oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja A:n kulut hovioikeudessa.
A:n valitus perustui yhtiön antamaan virheelliseen tietoon siitä, että taloyhtiö olisi kustantanut toisen asunnon kylpyhuoneen laatoituksen. Yhtiö oli kummonnut tämän tiedon vasta käräjäoikeudelle antamassaan lausunnossa.
Oikeudenkäymiskaaren mukaan häviäjä on velvollinen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Hovioikeus totesi ratkaisussaan, että yhtiöllä olisi pitänyt olla oikea tieto tekemistään päätöksistä. A ei kuitenkaan luopunut kanteesta saatuaan oikean tiedon. Näin ollen yhtiö ei ollut antamallaan virheellisellä tiedolla aiheuttanut tarpeetonta oikeudenkäyntiä.
Hovioikeuden päätöksellä A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin ja A velvoitettiin korvaamaan taloyhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen.
