Nuori nainen liukastui jäisellä pihalla ja sai tapaturman seurauksena miljoonakorvaukset. Tapaus herättelee taloyhtiöitä pohtimaan vastuutaan, kun kyseessä on kiinteistön talvikunnossapito.
Maaliskuun neljäntenä päivänä vuonna 2013 opiskelijanainen solmi talvijuoksukengät jalkaansa ja suuntasi reippailemaan. Sää iltaseitsemältä oli kirpakka, ja lunta oli päivän mittaan sadellut Jyväskylän seudulla sentin verran. Lenkille nainen ei kuitenkaan koskaan päässyt, sillä ulko-oven edustalla hän liukastui selälleen ja iski takaraivonsa jäiseen maahan. Nainen kiidätettiin sairaalaan, jossa hänellä todettiin aivotärähdys. Sitten alkoivat arkea invalidisoivat oireet, kuten niskakipu ja huimaus. Opiskelijan elämä vaikeutui tulevina vuosina tapaturman seurauksena siinä määrin, että hän joutui lopulta keskeyttämään maisterinopintonsa. Naisella diagnosoitiin muun muassa lievä aivovamma ja niskan retkahdusvamma. Lukuisat lääkärit katsoivat hänen olevan parantumattomasti sairas ja täysin työkyvytön.
Hiekoitus ei estänyt onnettomuutta
Maaliskuun alussa, peräti kymmenen vuotta kohtalokkaan kaatumisen jälkeen, Jyväskylän käräjäoikeus antoi ratkaisunsa vakuutuskorvauskiistassa. Se määräsi Keski-Suomen opiskelija-asuntolasäätiön (KOAS) ja vakuutusyhtiö Pohjolan maksamaan naiselle yhteensä noin kahden miljoonan euron korvaukset. Korkeaan korvaussummaan päätyneet laskelmat perustuivat etenkin siihen, että onnettomuus vei naiselta toimeentulon loppuelämän ajaksi.
KOAS joutui tilanteessa vastaajan asemaan, sillä tontinomistalla on lakiin perustuva velvollisuus huolehtia piha-alueen ja talon edustalla kulkevan jalkakäytävän turvallisuudesta.
– Käytännössä vastuu on ankaraa, ja siitä voi vapautua vain todistamalla, että talvikunnossapito on hoidettu asianmukaisesti, Kuhanen, Asikainen & Kanerva Oy:n asianajaja Kai haarma muistuttaa.
Jyväskylän tapaus ei ole vielä lainvoimainen.
Haastavat talviolosuhteet
Kalliiksi tullut kaatuminen herättää kysymyksen siitä, miten huolellisen toiminnan voi tarkalleen ottaen todistaa. KOASin mukaan kaatumispaikka oli hiekoitettu koneella liukastumispäivänä ja käsin vielä perään. Oikeudessa esitettiin todisteena esimerkiksi GPS-jäljet hiekoituskoneen liikkeistä. Koas myös totesi, että hiekotuksella ei olisi voinut täysin estää liukkautta, koska pakkaskeleillä sepeli ei pureudu jäähän.
– Ratkaisu on kuitenkin perusteiltaan pitkälti aikaisemman oikeuskäytännön mukainen. Kiinteistönomistaja on valitettavasti kovin heikoilla, jos sen alueella sattuu liukastumis- tai muu vastaavantyyppinen vahinko, Haarma pohtii.
Vakavassa loukkaantumisessa vaadittavat summat saattavat pahimmillaan kohota yllättävän suuriksi, ja niitä voidaan periä vielä pitkään tapahtuman jälkeen. Vahingonkorvausvelvollisuus vanhenee vasta kolmen vuoden kuluttua siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tietää vahingosta ja vastuutahosta. Pitäisikö taloyhtiöiden olla huolissaan tuoreesta ratkaisusta?
– Sen tulisi ainakin herätellä taloyhtiöitä huomaamaan, että vahingonkorvausvastuu voi olla huomattavasti isompi kuin pelkästään yksittäinen lääkärilasku. Erityisesti pienemmät taloyhtiöt, jotka hoitavat piha-alueita talkootyönä, saavat kyllä tarkkaan miettiä miten onnettomuuksilta vältytään, Haarma pohtii.
Samaan aikaan Haarma korostaa, että Jyväskylän tapaus on toki monilta osin poikkeuksellinen.
– Mieluusti näkisin, että myös kiinteistön käyttäjällä olisi vastuuta omasta toiminnastaan silloin, kun maa on jäässä ja olosuhteet ovat huonot. Turvallisuus on sekä omistajan että kiinteistön käyttäjien yhteinen asia.
Tässä artikkelissa avaamme kaksi tapausta, joissa taloyhtiö on joutunut korvaamaan liukastumisesta johtuvat vahingot.
Talvikunnossapito huoltoyhtiöltä – vastuu silti taloyhtiöllä
Tyypillisesti taloyhtiö tilaa talvikunnossapitoon liittyvät työt ulkopuoliselta ammattilaiselta, esimerkiksi kiinteistönhuoltoyhtiöltä. Tästä huolimatta ensisijainen vastuu pihan turvallisuudesta kuuluu edelleen taloyhtiölle. Vastuuseen vaikuttaa se, mitä kaikkea kirjallisesti laadittava sopimus taloyhtiön ja huoltoyhtiön välillä pitää sisällään. Sopimuksen tulee olla selkeä, kattava ja yksityiskohtainen.
– Tämä tarkoittaa esimerkiksi asemapiirrokseen kirjattuja vastuualueita ja yksilöityjä määräyksiä liukkaudentorjunnasta ja muun muassa kattolumien tarkkailusta. Palveluntuottajalla on myös oltava kattava vastuuvakuutusturva. Vanhat huoltosopimukset kannattaakin nyt kaivaa esiin ja päivittää tarvittavilta osin, Haarma kannustaa.
Jos taloyhtiö on sopimuksella siirtänyt vastuun niin toimista kuin piha-alueen tarkkailustakin huoltoyhtiölle, vahinkotilanteessa voidaan selvittää, miten kumppani on täyttänyt sopimusvelvoitteensa. Taloyhtiö voi siis esimerkiksi liukastumistilanteessa vaatia huoltoyhtiöltä korvauksia sopimusrikkomuksen perusteella.
”Vanhat huoltosopimukset kannattaakin nyt kaivaa esiin ja päivittää tarvittavilta osin.”
Pienissä taloyhtiöissä talvikunnossapidosta huolehditaan useimmiten talkoovoimin. Tuolloin on tärkeää, että toimenpiteistä keskustellaan yksityiskohtaisesti yhtiökokouksessa: miten vuorot jaetaan tai miten toimitaan, jos joku ei kykene huolehtimaan hänelle osoitetuista tehtävistä.
Lue tästä pienen taloyhtiön talkootöistä ja vastuusta.
Lue lisää:
Viisi keinoa, joilla taloyhtiö voi välttää korvausvastuun liukastumistapauksissa.
Kuva: Shutterstock
