Perinteisessä riidan asetelmassa henkilöillä on erimielisyys, jota he eivät ole keskenään voineet tai halunneet selvittää. Tämän jälkeen toinen nostaa kanteen ja asia siirtyy käräjäoikeuteen. Nopeampi ratkaisu voi olla tuomioistuinsovittelu. Usein tässä vaiheessa riidan osapuoli ei vielä hahmota, mihin on ryhtymässä. Tuomioistuinlaitos toimii harmillisen jähmeästi ja lopullista päätöstä voi joutua odottamaan jopa vuosia, jos otetaan huomioon hovioikeusprosessin ja mahdollisen Korkeimpaan oikeuden valittamisen vaatima aika. Lisäksi prosessin kylkiäisinä tulee epävarmuus lopputuloksesta – vaikka olisikin ihan varmasti oikeassa – sekä riski oikeudenkäyntikuluista. Ratkaisuna tähän ongelmalliseen tilanteeseen tuomioistuinlaitoksessa on viime vuosina pyritty enenevässä määrin ohjaamaan riidan osapuolia tuomioistuinsovitteluun. Sovittelun yksinkertaisena ideana on se, että riidan osapuolet saadaan saman pöydän ääreen kuulemaan, mitä toisella on sanottavana. Yllättävän usein tämä toimii.
Jos tuomioistuinsovittelu ei onnistu, riita jatkuu normaaliprosessissa
Itse epäilin aluksi, kannattaako sovittelussa istua tuntikausia, kun osapuolten näkemykset asiasta poikkeavat toisistaan merkittävästi eikä kumpikaan vaikuta erityisen halukkaalta myönnytyksiin. Pahimmillaan sovittelu tuo vain asianosaisille lisäkuluja. Oman kokemukseni mukaan kuitenkin sovittelussa onnistutaan noin 70-80 % todennäköisyydellä. Jos sovittelu ei tuota tulosta, riitely jatkuu normaaliprosessissa.
Sovittelutuomarin osaaminen heijastuu onnistumisprosenttiin. Sovittelija ei suoraan ratkaise asiaa, mutta ohjaa osapuolia oikeaan suuntaan ja etsii yhteisiä asioita, joille voi rakentaa. Sovittelutuomari voi pahimmillaan hukata sovinnon mahdollisuuden, jos pelisilmä ei riitä tilanteen oikeaan arviointiin. Tomera ote hieman vastentahtoisten sovittelijoiden käsittelyssä voi tuottaa yllättäviä tuloksia. Hyvä sovittelutuomari sparraa, haastaa ja hieman pelottelee.
Kaikki asiat eivät sovellu sovitteluun, mutta monet soveltuvat. Hyvän sovinnon tunnistaa siitä, että kumpikaan osapuoli ei kävele salista ulos riemuisasti tuulettaen. Kumpikaan ei sovinnossa saa täysin sitä mitä halusi, sillä sovinto syntyy vain omista vaatimuksista osin luopumalla. Sovinto on kuitenkin kirjattu, riita on ohi, ja elämässä voi suunnata katseen eteenpäin. Silloin kumpikin osapuoli on voittaja.
Annika Kemppinen,
Asianajaja
