Viime aikoina olen törmännyt useammankin kerran tilanteeseen, jossa urakan valmistuttua, tyypillisesti linjasaneerauksen, tilaajan ja urakoitsijan välille syntyy kinaa viivästyssakoista ja niiden määristä. Pitääkö viivästyssakko maksaa?
Tavallaan tilanne on aika erikoinen, koska urakkasopimukset ovat usein sovittu varsin selkeiksi myös viivästyssakkojen osalta. Lisäksi tilaajien ja urakoitsijoiden kunnioittamissa rakennusurakan yleisissä sopimusehdoissa YSE:ssä ovat selkeät normit, miten toimia, jos urakoitsija katsoo, että vaikka urakan lisä- ja muutostöiden muutosten vuoksi sillä on oikeus lisäaikaan urakassa.Urakkasopimuksissa sovitaan paitsi kokonaisurakkaa, myös linjakohtaisia valmistumisaikoja koskevat viivästyssakkoehdot. Jos linjasaneeraus menee kunnolla pieleen, viivästyssakoista kertyy merkittävä summa taloyhtiön ja yleensä myös urakoitsijan näkökulmasta. Tämä lienee keskeisin syy, miksi viivästyssakoista kinataan ja miksi urakoitsijat pyrkivät erinäisin verukkein kiistämään tilaajan oikeuden niihin.
Täsmällisyys tärkeää
Tyypillinen selitys on, että urakka on joltain osin viivästynyt tilaajasta johtuvista syistä tai urakoitsijan olisi tullut saada esimerkiksi tiettyjä linjoja varten lisäaikaa eri syistä johtuen. Lisäaikaa varten urakoitsijan tulee tehdä niitä koskeva esitys ja tilaajan tulee hyväksyä se kirjallisesti, käytännössä työmaakokouksissa. Tässä on yllättävän paljon horjuvuutta käytännön urakoinnissa.
Tulkintaa saattaa olla myös siinä, milloin esimerkiksi tietty välitavoite katsotaan valmiiksi. Mitä täsmällisemmin valmistumisen edellytykset on määritelty, sitä selkeämpää valmistumisajankohdan toteaminen pitäisi olla. Selkeistä kirjauksista huolimatta näissäkin tilateissa urakoitsija saattaa olla toista mieltä ja toivoa tilaajalta suurpiirteisempää suhtautumista siihen, milloin työ on valmistunut.
Tarkkuutta ennen sopimuksen allekirjoittamista
Viivästyssakkojen ja lisäaikakysymysten osalta suosittelisin mahdollisimman yhtenäistä ja johdonmukaista menettelykäytäntöä ja kaikkien seikkojen selkeää kirjaamista. Kaikkea tulkintaahan ei voida välttää, mutta ainakin johdonmukainen toiminta vähentää turhia riitoja.
Ja tietenkin urakoitsijoiden tulisi, ennen kuin pistävät nimensä sopimukseen, miettiä, onko sopimus urakoitsijan kannalta sellainen, että voi vastuunsa kantaa, jos urakka lopulta epäonnistuu ja olennaisesti viivästyy. Ei ole kovin linjakasta sopia tiukkoja ehtoja ja sen jälkeen lähteä kinastelemaan niistä.
