Vaikka sovinto edellyttää kompromisseja, se tuo mukanaan henkisen helpotuksen, jota pitkät ja kalliit oikeudenkäynnit harvoin tarjoavat.
Vanhat sanonnat jäävät usein elämään, vaikka ne saattavat kuulostaa kuluneilta ja latteilta. Yksi tällainen on, että laiha sopu on parempi kuin lihava riita. Tämä jos mikä pitää paikkaansa myös käräjäriitelyssä. Toki parasta olisi, jos erimielisyydet saataisiin sovittua jo ennen varsinaista käräjöimistä.
Kun käräjille mennään, on alkuun mielessä sapelien kalistelu eikä omasta asiasta haluta hevin perääntyä. Ehkä ylityöllistettyjen tuomioistuimien ja hitaiden oikeusprosessien hyvä puoli on se, että pitkä käsittelyaika voi antaa riitelyn osapuolille mahdollisuuden harkita riidan jatkamisen sijaan sovintoratkaisua. Lisäksi se, että ollaan konkreettisesti tuomioistuimessa mukana jutun käsittelyssä, edesauttaa myös vaihtoehtoisten ratkaisujen pohdinnassa. Ennen tuomioistuinvaihetta riitely on pääasiassa kirjallista, mutta sekä oikeudenkäynnin luonne että sen todellisuus konkretisoituvat lopulta käräjäsalissa.
Sovinto voi olla harmitus ja helpotus
Hoitamissani käräjäriidoissa on poikkeuksetta esillä sovinnon mahdollisuus – vaikka aina siihen ei päästäkään. Asian sopimisen hyvä puoli, kuten tuomarit usein korostavat, on se, että osapuolet voivat itse päättää riitansa lopputuloksen sisällöstä. Muussa tapauksessa omasta asiasta päättäminen siirretään juttua hoitavalle tuomarille eli ulkopuoliselle taholle.
Riitely, erityisesti tuomioistuimissa, on luultavasti kaikille osapuolille rasittavaa, ehkä eri tavoin. Riita-asia on aina mielessä, vaikkakin ehkä taka-alalla. Ratkaisun saaminen kestää valitettavan pitkään, ja prosessin korkeat kustannukset yhdistettynä lopputuloksen usein epävarmaan luonteeseen herättävät kysymyksen, voisiko ajan ja rahansa käyttää johonkin hyödyllisempään. Tätä taustaa vasten asian sopiminen on usein henkinen helpotus molemmille osapuolille. Omien kokemusteni perusteella tämä näkyy selvästi päämiesten reaktioissa sopimisen jälkeen.
Harvoin sovinnon lopputulokseen ollaan täysin tyytyväisiä. Helpotus syntyykin ennen kaikkea siitä, että riita saa ratkaisunsa, ja osapuolet pääsevät siitä irti jatkamaan elämäänsä eteenpäin. Sanotaankin, että sovinto osuu kohdilleen, kun lopputulos harmittaa molempia osapuolia. Se on ymmärrettävää, sillä sovinnon saavuttamiseksi on täytynyt osittain luopua omista ajatuksista ja näkemyksistä sekä tehdä myönnytyksiä. Sovittu mikä sovittu, eikä siihen kannata enää jälkikäteen palata.
Jarmo Asikainen
asianajaja, varatuomari
