Postilaki sanoo, että tarpeen vaatiessa postilaatikon voi asentaa toisen maa-alueelle. Ensin on kuitenkin haettava lupa. Mitä tehdä, jos laatikon sijainnista syntyy myöhemmin kiistaa? Oikeudessa selviteltiin tapausta, jossa maanomistaja ärsyyntyi tontille naapurin toimesta asennetuista postilaatikoista ja hankkiutui niistä eroon omatoimisesti.
Kiinteistönomistaja hermostui postilaatikkorivistöstä, jonka naapuri oli asentanut hänen tontilleen. Kun useat suulliset ja kirjalliset siirtopyynnöt eivät tuottaneet tulosta, hän ryhtyi konkreettisiin toimiin ja kiikutti laatikot ainakin pariin eri otteeseen niiden asentajan metsäalueelle. Mukana laatikko-operaatiossa oli kiinteistönomistajan poika.
Tästä seurasi oikeusprosessi, jossa kiisteltiin teon laillisuudesta. Postilaatikoiden haltija eli jutun kantaja vaati kiinteistönomistajalta ja hänen pojaltaan vahingonkorvauksia omaisuuden vahingoittamisesta 3 000 euroa ja oikeudenkäyntikuluja 5 392,176 euroa.
Rikottiinko kirjesalaisuutta, aiheuttiko teko kärsimystä?
Vastaajien eli isän ja pojan väitettiin toiminnallaan rikkoneen postilakia, jonka mukaan postitoimiluvan haltija voi luvan perusteella määrittää postilaatikoiden paikan. Lisäksi laissa sanotaan, että kiinteistön omistaja on velvollinen sallimaan, että hänen maalleen sijoitetaan jakelussa tarvittavia laitteita. Jos paikasta tulee kiistaa, postilaatikon siirrolle on haettava lupaa kunnan/kaupungin rakennusvalvontaviranomaiselta. Koska näin ei tapahtunut, siirto oli kantajan mielestä laiton. Vastaajien sanottiin syyllistyneen omankäden oikeuteen. Samalla rikottiin postin velvollisuutta kuljettaa postilähetyksiä sekä perustuslain mukaista kirjesalaisuutta. Teossa oli myös kysymys omaisuuden vahingoittamisesta. Lisäksi se haittasi mökkien vuokraustoimintaa ja aiheutti kärsimystä kantajalle.
Tuomio
Oikeudessa keskeinen kysymykseksi nousi se, oliko kantajalla laillinen peruste postilaatikoiden sijoittamiselle toisen maille eli oliko lupaa haettu postilain mukaisesti. Koska kantaja ei kyennyt tätä todistamaan muutoin kuin suullisesti, oikeus katsoi postilaatikot luvattomiksi. Näin ollen maanomistajalla oli oikeus poistaa ne omatoimisesti alueeltaan. Hänen ei myöskään näissä olosuhteissa katsottu olevan velvollinen huolehtimaan kirjesalaisuuden säilymisestä.
Kanne hylättiin kaikilta osin ja kantaja velvoitettiin korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Helsingin Hovioikeus ei myöntänyt tapauksessa jatkokäsittelylupaa, jolloin juttu jäi käräjäoikeuden päätöksen varaan.
Tapauksen kolme olennaista:
- Maanomistajalla oli oikeus poistaa postilaatikot, kun laillista perustetta niiden sijoittamiselle toisen omistamalle kiinteistölle ei osoitettu olevan.
- Kyse ei ollut omankäden oikeudesta, vaikka maanomistaja poisti postilaatikot ilman erillistä tuomioistuimen tms. viranomaisen päätöstä tai apua.
- Ratkaisu ei ole vielä lainvoimainen.
”Rajanveto siitä, milloin kiinteistön omistajan toiminnassa voi olla kyse jopa omankädenoikeudesta ja milloin kiinteistön omistaja voi turvallisesti itse ryhtyä toimenpiteisiin, on vaikea oikeudellinen kysymys. Epäselvissä tilanteissa kannattaa aina turvautua viranomaisen apuun.”
Asianajaja Aki Rosén
