Vuokralainen oli päästänyt asunnon kurjaan kuntoon. Lattiat olivat roskien, pahnojen ja lemmikkipossun ulosteiden peitossa.
Vuokranantajalle rapsahti syyte asunnon lopputarkastuksen yhteydessä tapahtuneesta kotirauhan rikkomisesta ja salakuvaamisesta. Vuokralainen väitti, että vuokranantaja oli ilmestynyt ovelle kaksi viikkoa ennen irtisanomisajan päättymistä ja pyytänyt päästä sisään. Vuokralainen ei suostunut pyyntöön, jolloin vuokranantaja tönäisi hänet tieltään ja asteli asuntoon. Lisäksi vuokralainen kertoi tulleensa lopputarkastuksen aikana videokuvatuksi vasten tahtoaan
Vuokranantaja kiisti kaikki syytteet perusteettomina. Hän kertoi saaneensa suostumuksen lopputarkastuksen suorittamiseen ja kuvanneensa asunnon kuntoa videolle. Vuokralainen on tilanteessa tietoinen kuvaamisesta eikä vastustellut sitä. Lisäksi puolustus katsoi, ettei tyhjillään olevaa vuokra-asuntoa lasketa kotirauhan suojaamaksi paikaksi.
Käräjäoikeus hylkäsi syytteen kotirauhan rikkomisesta ja omankädenoikeudesta, sillä niistä ei löytynyt vahvoja todisteita. Lisäksi käräjäoikeus katsoi, että vuokranantajan ja vuokralaisen kertomusten sekä videotallenteen perusteella asunto oli sellaisessa kunnossa, että vuokranantajalla oli lain mukainen peruste päästä huoneistoon välittömästi.
Vuokranantaja pyysi apua hätäkeskuksesta ja asianajajaltaan
Vuokranantaja kertoi asunnolle mennessään haistaneensa jo käytävässä voimakkaan ulosteen hajun. Kun vuokralainen ei pyynnöstä huolimatta antanut hänelle lupaa tulla asuntoon, hän soitti tuloksetta hätäkeskukseen saadakseen asiassa virka-apua. Seuraavaksi hän otti yhteyttä asianajajaansa. Tämä puolestaan keskusteli puhelimitse vuokralaisen kanssa ja sai häneltä luvan lopputarkastuksen tekemiseen.
Näky asunnossa ei ollut vuokranantajan mieleen: lattioilla oli runsaasti vuokralaisen lemmikkiporsaiden ulosteita ja lisäksi kaapinovia saranoineen oli rikottu. Vuokranantaja kertoi antaneensa aikoinaan vuokralaiselle luvan pitää lemmikkiporsaita asuintilojen ulkopuolella, mutta kieltänyt ehdottomasti niiden tuomisen asuintiloihin.
Videotallenteella tilanne sujui sopuisasti
Todistajana kuultu asianajaja kertoi, että vuokralainen ei halunnut päästää vuokranantajaa sisään, sillä häntä hävetti asunnon likaisuus. Asianajaja oli kuitenkin saanut hänet vakuutetuksi siitä, että on kaikkien etu, että asia etenee sovinnollisesti.
Vuokranantajalla kuvaamalla videolla näkyi, että asunto oli sanomalehtisilpun, pahnojen ja ulosteen peitossa. Videossa vuokralainen siivoili paikkoja eikä näyttänyt vastustelleen vuokranantajan läsnäoloa tai kuvaamista asunnossa.
Vuokranantajan poistuttua asunnolta vuokralainen päätti soittaa hätäkeskukseen. Hän kertoi vuokranantajan tulleen huoneistoon välivalloin, uhkailleen poliisilla ja soittaneen asianajajalleen.
Teko kokonaisuuden kannalta vähäinen
Käräjäoikeus katsoi, että kertomusten ja videotallenteen perusteella asunto oli sellaisessa kunnossa, että vuokranantajalla on ollut asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain mukainen peruste päästä välittömästi asuntoon.
Videotallenteelta ilmeni, että vaikka vuokranantaja oli pääasiassa keskittynyt vaurioiden kuvaamiseen, tuli hän ajoittain kuvanneeksi myös asukasta. Käräjäoikeuden mukaan vuokranantajan menettely täyttää salakatselun tunnusmerkistön. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi päätöksessään, että vuokranantajan rikos oli kokonaisuuden kannalta vähäinen ja anteeksiannettavaan tekoon rinnastettava.
Jutun käsittely jatkui Vaasan hovioikeudessa, joka näytön perusteella päätyi samaan lopputulokseen kuin käräjäoikeus (tuomio 20/136014). Käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu eikä vuokranantajaa velvoitettu maksamaan rikosuhrimaksua.