Ostimme jo jokin aika sitten korjausta vaativan vanhan puutalon. Tarkoituksena oli kunnostaa pieni kosteusvaurio sekä uudistaa märkätilat, vesiputket, viemärit, sähköasennukset sekä kaikki pinnat. Matkasta tuli erilainen kuin aluksi kuvittelimme.
Remontin alkumetreillä tavoitteemme oli laatia urakoitsijoiden ja suunnittelijoiden kanssa kirjalliset sopimukset, jotka ovat kuin suoraan kiinteistöjuristin oppikirjasta. Halusimme myös seurata tarkasti töiden etenemistä.
Olimme saaneet suosituksia hyvistä urakoitsijoista ja erinomaisen löysimmekin. Tuttu arkkitehti oli ollut apuna jo edellisen asuntomme remontissa. Näiden ammattilaisten kautta löysimme muun muassa putki- ja sähköurakoitsijat, jotka olivat pääurakoitsijan aliurakoitsijoita, LVI- ja rakennesuunnittelijan, asbestipurkutyön tekijän, hormikartoittajan, lattian hiojan ja muita alansa osaajia.
Aikataulut, tehtävät, tiedonkulku…
Tavoite kirjallisten sopimusten laatimisesta höllentyi melko pian: ilmeni, että kaikkien asiantuntijoiden kanssa sellaisen tekeminen ei käytännössä ollut edes mahdollista. Pyrimme kuitenkin siihen, että ainakin työstä ja aikatauluista löytyisivät sähköpostikeskustelut. Sitten huomasimme, että tästäkin periaatteesta on pakko joustaa: puhelinkeskustelujen piti riittää.
Töiden etenemisen kannalta aikataulujen ja tehtävien sopiminen ja tiedonkulun varmistaminen osoittautuivat ”paperitöitä” tärkeämmiksi. Vaikka kuinka usein olen luennoilla korostanut dokumentoinnin ja hyvien sopimustekstien merkitystä, emme itse tähän pystyneet. Onneksi koko asiantuntijajoukko on ollut todella taitava, joten ehkä kirjallisten sopimusten puuttuminen ei saata tätä remonttia turmioon.
Yllätyksiä, aikataulun venymistä
Kun purkutyöt pääsivät vauhtiin, uusia asioita ilmeni sellaisella tahdilla, että alkuperäiset näkemykset työn laajuudesta osoittautuivat riittämättömäksi. Kuntotarkastuksesta huolimatta vasta purkutöiden myötä korjaustarpeiden laajuus todella paljastui. Pieni vesivauriokin osoittautui vuosia kestäneen vuodon synnyttämäksi lahovaurioksi, joka vaati laajoja korjauksia. Muutokset korjaustarpeeseen tarkoittivat luonnollisesti muutoksia myös työaikaan ja budjettiin.
Kuntotarkastus ei aistinvaraisena tarkastuksena osoittanut loppujen lopuksi kovinkaan tarkasti sitä, mitä pintamateriaalien alta löytyi. Tarkastuksesta sai paljon hyvää tietoa, mutta vanhoissa rakennuksissa yllätyksiin on pakko varautua. Harmillista on, että yllätykset eivät useinkaan ole iloisia yllätyksiä ja niiden mittakaava voi olla suuri. Vanhan korjaaminen taitaa rakennustenkin kohdalla olla kalliimpaa kuin uuden tekeminen.
Nyt ajateltuna olisi ollut hyödyllistä, jos jo kuntotarkastusvaiheessa olisi voinut tehdä rakenneavauksia ja laajemmin selvittää rakennuksen kuntoa. Käytännössä tämä olisi kuitenkin hankalaa, koska myyjät eivät tyypillisesti ennen kauppaa halua rakennuksessa tehtävän purkutöitä. Tämä on toki ymmärrettävää, koska ostajan haluamat purkutyöt voisivat olla laajoja ja niiden jälkien korjaaminen voi vaatia kalliita ennallistamistöitä.
Kova oppikoulu, johon koronavirus toi oman haasteensa
Jälkikäteen ajateltuna purku- ja korjaustyöt olisi voitu aloittaa suppeammin ja edetä niissä enemmän ”pala kerrallaan”. Se olisi parantanut hankkeen ja erityisesti budjetin hallintaa. Toisaalta urakan kokonaistyöaika olisi varmasti pidentynyt ja tiettyjä työvaiheita olisi jouduttu tekemään epätarkoituksenmukaisella tavalla useammassa vaiheessa. Vaikka varsinaista kiirettä päästä muuttamaan ei ollut, työajan pidentyminen ei sekään kuulostanut hyvältä.
Työaikaan toi lisähaasteensa koronavirus, jonka vaikutukset alkoivat toden teolla tuntua yhteiskunnassa urakan aikana. Rakennustarvikkeiden saatavuuden ongelmista emme juurikaan kärsineet. Työmaa ei myöskään pysähtynyt tai hidastunut, mutta työmaalla vierailuja oli harkittava tarkemmin. Onneksi viruksen aiheuttamia isoja ongelmia ei syntynyt, sillä urakoitsijan kanssa solmimassamme sopimuksessa ei huomioitu poikkeusolosuhteita.
Remontin lähestyessä kohti maaliviivaa näyttää siltä, että pääsemme kunniallisesti loppuun saakka; emme ihan aikataulussa emmekä varsinkaan budjetissa, mutta lopputulokseen hyvin tyytyväisinä sekä paljon oppineina. Tämä on ollut laajin peruskorjaus, mitä olemme koskaan teettäneet. Saa nähdä pääsemmekö vielä joskus saattamaan siinä opitut asiat uudelleen käytäntöön.
Aki Rosén
asianajaja, varatuomari
