Asiassa oli arvioitava, oliko kaupunginhallitus kuntalakiin perustuvan harkintavaltansa nojalla ja hallintolain 6 § sekä maankäyttö- ja rakennuslain 12 a luvun säännökset huomioon ottaen voinut hyväksyä kaupungin ja yhtiön välisen sopimuksen. Kyseisellä sopimuksella oli sovittu yhtiön vireillä olevaan poikkeamishakemukseen liittyen maankäyttö- ja rakennuslain 91 a §:n mukaisesta kunnallistekniikan rakentamisen korvaamisesta.
Sopimuksen mukaan yhtiön tuli maksaa kaupungille kunnallistekniikan rakentamisen korvauksena lisääntyneestä teollisuus- ja varastotilan rakennusoikeudesta 540.000 euroa. Kaupunginhallituksen hyväksymän sopimuksen oli tarkoitettu tulevan voimaan poikkeamispäätöksen saadessa lainvoiman. Yhtiön poikkeamishakemuksessa oli haettu yhtiön omistamalle tontille 9000 k-m2 lisärakennusoikeutta yritystoiminnan varastotilojen laajentamista varten. Tontin asemakaavan mukainen noin 44.000 k-m2:n suuruinen rakennusoikeus oli jo käytetty lähes kokonaan.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että koska kyseessä ei ollut asemakaavahanke, maankäyttö- ja rakennuslain 12 a luvun kaavoitusmenettelyä koskevat säännökset syrjäytyivät kokonaan ja tällöin syrjäytyivät myös maankäyttö- ja rakennuslain 91 b §:ssä säädetyt edellytykset maankäyttösopimuksen tekemiselle. Menettelyllisten vaatimusten syrjäyttämistä ei voitu perustella yksinomaan sillä, että maanomistajalla oli maankäyttö- ja rakennuslain 91 a §:n nojalla velvollisuus osallistua kunnalle yhdyskuntarakentamisesta aiheutuviin kustannuksiin.
Kaupunginhallitus oli käyttänyt harkintavaltaansa muuhun tarkoitukseen
Sopimuksessa määritetyn korvauksen ei ollut selvitetty perustuvan kaupungille jo toteutuneisiin tai kaupungille tulevaisuudessa aiheutuviin kustannuksiin. Korvauksen oli tapauksen olosuhteet huomioon ottaen katsottava siten olevan pelkästään korvausta yhtiölle poikkeamispäätöksellä myönnettävästä lisärakennusoikeudesta. Korvauksen vaatimista tontinomistajalta yksinomaan sillä perusteella, että tontin rakennusoikeus myönteisen poikkeamispäätöksen johdosta lisääntyy, ei voitu pitää maankäyttö- ja rakennuslain 12 a luvun säännökset sekä hallintolain 6 §:n vaatimukset huomioon ottaen lainmukaisena. Näin ollen Kaupunginhallitus oli hyväksyessään sopimuksen käyttänyt harkintavaltaansa muuhun tarkoitukseen kuin se oli lain mukaan ollut käytettävissä ja siten ylittänyt toimivaltansa.
