Kiinteistöosakeyhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan huoneiston A käyttötarkoitus oli kokoushuoneisto ja huoneiston I myymälä. Molemmat huoneistot omistanut yhdistys oli kuitenkin vuokrannut huoneistot A ja I yhdelle vuokralaiselle askartelutarvikemyymäläksi. Huoneisto A:n ja myymäläksi merkityn huoneiston I:n välistä on purettu seinä, ja ne muodostivat nykyään yhteisen tilan, joka oli vuokrattu yhdelle vuokralaiselle. Asunto-osakeyhtiö oli ottanut huoneiston A yhtiön hallintaan yhtiöjärjestyksen vastaisen käytön johdosta. Yhdistys vetosi asiassa kuitenkin siihen, että yhtiö oli vuonna 1984 hakemalla rakennuslupaa seurakuntasalihuoneiston muuttamiseksi myynti- ja näyttelytilaksi hyväksynyt huoneiston käyttötarkoituksen muutoksen huoneiston A osalta.
Korkein oikeus totesi, että silloin, kun yhtiöjärjestykseen sisältyy yksiselitteinen määräys huoneiston käyttötarkoituksesta eikä tilannetta ole säännelty laissa, ei muuta lähtökohtaa käytön poikkeavuuden arvioimiseksi voida ottaa kuin yhtiöjärjestyksen määräykset. Kiinteistöyhtiön myötävaikutuksella rakennusluvan saamiseen tai edes hallituksen hyväksymispäätöksellä ei voida katsoa olevan tässä tarkastelussa merkitystä, kun kiinteistöyhtiön osakkeenomistajien yksimielinenkään päätös tai sopimus ei välttämättä myöhemmin sido yhtiötä ja sen tulevia osakkeenomistajia, jos yhtiöjärjestystä ei muuteta tätä vastaavasti. Näin ollen yhdistyksen vetoamille seikoille kiinteistöyhtiön myötävaikutuksesta ja pitkään jatkuneesta myymäläkäytöstä ei voitu antaa tässä tarkastelussa merkitystä.
Ratkaisun mukaan lähtökohtaisesti huoneiston A käytön myymälätilana voidaan katsoa oleellisesti poikkeavan yhtiöjärjestyksen mukaisesta kokoushuoneistosta. Yhtiöjärjestyksessä huoneiston laatu on määritelty täsmällisin ilmaisuin, eikä kokoushuoneiston ja myymälän käyttötarkoituksia voida pitää samansisältöisinä. Kun kysymys on ollut ilmeisestä ja pitkäaikaisesta poikkeamisesta yhtiöjärjestyksen mukaisesta käyttötarkoituksesta, korkein oikeus katsoi, että huoneiston A käyttö osana myymälää eroaa oleellisesti aiotusta käytöstä.
Korkein oikeus arvioi rikkomuksen vähäisyyttä huomioiden, ettei huoneiston poikkeavasta käytöstä ollut aiheutunut haittaa tai lisäkustannuksia muille osakkeenomistajille tai yhtiölle. Lisäksi yhtiö oli hyväksynyt muutostöitä koskevat toimet ja sietänyt poikkeavaa käyttöä useiden vuosien ajan, mikä puolsi rikkomuksen vähäisyyttä.
Korkein oikeus katsoi, että huoneiston käyttöä oleellisesti yhtiöjärjestyksessä määrätyn käyttötarkoituksen vastaisesti, varsinkin kun se on tässä tapauksessa jatkunut erityisen pitkään, on lähtökohtaisesti pidettävä vähäistä merkityksellisempänä rikkomuksena. Korkein oikeus piti rikkomuksen vähäisyyttä puoltavia seikkoja kuitenkin painavampina kuin rikkomuksen vähäistä suurempaa merkitystä puoltavia seikkoja ja katsoi, että rikkomusta oli pidettävä vähäisenä, eivätkä yhtiöjärjestyksen 15 §:ssä asetetut edellytykset huoneiston A ottamiseksi kiinteistöyhtiön hallintaan tapauksessa täytyneet. Yhtiökokouksen päätös oli siten yhtiöjärjestyksen vastainen ja se julistettiin pätemättömäksi.
