A oli ostanut rakennusliikkeeltä osakkeet, jotka oikeuttivat hallitsemaan asuinhuoneistoa asunto-osakeyhtiössä, jota rakennettiin niin sanotulle valinnaiselle vuokratontille. Asunto-osakeyhtiö ja rakennusliikkeestä erillinen maanomistaja olivat tehneet sekä asuntoalueen maanvuokrasopimuksen että kiinteistön määräosien kaupan esisopimuksen. Näiden sopimusten mukaan asunto-osakeyhtiöllä oli oikeus ostaa rakennuksen valmistuessa ja tämän jälkeen vuosittain määräosia vuokraamastaan tontista. Asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan osakkeenomistajalla oli oikeus maksaa huoneistokohtainen osuus tontin lunastushinnasta asunto-osakeyhtiölle, jonka tuli tämän jälkeen hankkia vastaava määräosuus tontista. Osakkeenomistaja, joka oli maksanut osuutensa tontin lunastushinnasta, vapautui tontinvuokravastikkeen maksamisesta.
Koska A:lle ei syntynyt asunto-osakkeiden ostamiseen liittyen velvollisuutta maksaa tontinosan lunastamisesta, korkein hallinto-oikeus katsoi, että lunastushinnan maksaminen ei perustunut varainsiirtoverolain 20 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla asunto-osakkeiden luovutussopimuksen ehtoon. Kun asunto-osakkeiden myyjänä ollut rakennusliike ei omistanut maa-aluetta ja kun rakennusliike ei muullakaan perusteella saanut mitään osuutta mahdollisista tontti-osuuksien kauppahinnoista, tontin lunastamiseen liittyneiden maksujen ei myöskään voitu katsoa tulevan varainsiirtoverolain 20 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla osakkeiden luovuttajan hyväksi. Asunto-osakkeiden kauppaan liittyvän varainsiirtoveron perusteena olevaan vastikkeeseen ei luettu niitä eriä, jotka A mahdollisesti maksoi tontinosan lunastamiseen liittyen asunto-osakeyhtiölle joko rakennuksen valmistuessa tai tätä myöhemmin.
