Tapauksessa oli kyse kiinteistön virheestä, kun myynnin kohteena oleva asunto ei ollut paritalo vaan yhden asunnon käsittävä asuinrakennus. Kauppakirjan mukaan kaupan kohteena oli määräosa (puolet tilasta) ja sillä sijaitseva paritaloasunto.
Virheellinen tieto ei palokatkojen puuttumista lukuun ottamatta suoranaisesti vaikuttanut kohteen käytettävyyteen asuntona, mutta rakennusluvan vastaisesta toteutuksesta johtuva epävarmuus ja asunnon epäitsenäisyys vaikeuttavat kohteen jälleen myyntiä ja alentavat lisäksi asunnon jälleenmyyntiarvoa. Näillä seikoilla on merkitys myös asunnon käyttämiseen vakuutena. Rakennuksen muuttamiselle virallisesti kaksi asuntoa käsittäväksi paritaloksi ei kunnan mukaan ollut.
Hovioikeus katsoo, että myyjät olivat laiminlyöneet tiedonantovelvollisuutensa, mitä voitiin arvioida maakaaren 4:17 § laatuvirheenä ja 18 § vallintavirheenä. Maakaaren 2:17 § mukaan myyjällä on velvollisuus ilmoittaa ostajalle tiedossaan olevat puutteet rakennuksessa sekä muut kiinteistön laatuun liittyvät seikat, jotka ovat omiaan alentamaan kiinteistön käyttömahdollisuuksia tai sen arvoa. Ostajat ja heille ennestään tuntemattomat henkilöt olivat näin tahtomattaan tulleet omistamaan asunnon yhdessä, mikä estää ostajia käyttämästä kiinteistöä tavalla, jota ostaja ei ollut voinut harkita ennen kaupan tekoa.
Hovioikeus arvio virheen olevan olennainen, sillä arvio kohteen jälleenmyyntiarvosta yksiasuntoisena on noin puolet nyt toteutuneesta kauppahinnasta. Täten ostajilla oli oikeus vaatia kaupan purkua.
