Kunta ja yhtiö olivat tehneet yritystilasopimuksen. Sopimus koski rakennuspaikkaa ja rakennusta, jonka kunta oli sitoutunut peruskorjaamaan yhtiön tarpeiden mukaiseksi. Sopimuksen mukaan yhtiö suorittaisi kunnalle 12 vuoden aikana lunastushinnan, minkä jälkeen kiinteistön omistusoikeus siirrettäisiin yhtiölle eri asiakirjalla. Sopimuksessa oli sen purkautumisen seurauksia koskeva ehto. Kunnan purettua sopimuksen yhtiö vaati, että kunta sopimusehdon mukaisesti palauttaa yhtiön maksamia lunastushintaeriä. Kunta kiisti yhtiön sopimusehdon sisältöä koskevan tulkinnan.
Korkein oikeus katsoi, että kyse oli kiinteistön kaupan esisopimuksesta. Esisopimusta ei kuitenkaan ollut tehty maakaaren 2 luvun 1 §:ssä ja 7 §:ssä säädetyllä tavalla. Kiinteistön kauppaa ja esisopimusta koskevan määrämuodon noudattaminen otetaan tuomioistuimessa huomioon viran puolesta. Näin ollen Korkein oikeus katsoi ratkaisussaan, että esisopimus sen purkamista koskevine ehtoineen oli pätemätön.
