Syksyllä 2015 Ympäristöministeriö polkaisi käyntiin arviointityön huoneenvuokralainsäädännön toimivuudesta ja ajantasaisuudesta. Selvityksen tavoitteena oli kuvata se, miten hyvin nykyiset huoneenvuokrasäädökset toimivat vuokramarkkinoilla. Erityisesti haluttiin kiinnittää huomiota sellaisten sääntöjen sujuvoittamiseen, joilla on suuri vaikutus kansalaisten arkeen.
Tehtävä saatiin ansioituneesti liikkeelle selvitystyöryhmän toimesta. Selvitysryhmän mukaan laki asuinhuoneiston vuokrauksesta toimii kaikista haasteistaan ja iästään huolimatta kohtuullisen hyvin, jonka johdosta periaatteellisille tai rakenteellisille muutoksille ei nähty kovin suurta tarvetta.
Pysyvätkö iäkkäät lait muutoksissa mukana?
1995 lakien säätämisen jälkeen asuinhuoneistojen ja liikehuoneistojen vuokrausympäristö on muuttunut melkoisesti. Muutokseen ovat vaikuttaneet mm. voimakas kaupungistuminen, kansainvälistyminen, digitalisoituminen sekä kiinteistöliiketoiminnan ammattimaistuminen. Kiinnostus asuntosijoittamiseen on tuonut markkinoille uusia ja erilaisia vuokranantajia ja vuokra-asumisen piirteitä.
Selvityksen mukaan iäkkäät lait ovat kuitenkin pysyneet muutoksessa mukana, sillä ne ovat kohtuullisen hyvin pystyneet turvaamaan riittävän sopimusvapauden. Se juuri on erilaisten vuokrasuhteiden ja vuokrauskäytäntöjen toimivuuden ja olemassaolon elinehto. Lainsäädännön tärkein rooli sopimusvapautta tarvitsevassa toimintaympäristössä johtuu kuitenkin heikomman suojaamisen tarpeesta. Nykyisessä lainsäädännössä onkin heikompaa suojaavia olettamasäännöksiä tällaisten tilanteiden varalta. Heikomman suojan ja monipuolisen toimintaympäristön kannalta lainsäädännön selkeys koettiin selvityksessä erityisen tarpeelliseksi ja suurin osa muutostarpeista selvityksen mukaan kohdistui lähinnä lain selkeyttämiseen.
Entäs ne muutostarpeet?
Suurimmat muutostarpeet havaittiin koskevan muuttopäivää sekä vakuuden palauttamisen ajankohtaa ja kattavuutta. Tämän lisäksi muutoksia näyttäisivät tarvitsevan lait häiriövuokralaistilanteissa, joissa erityisen ongelmallisia osatekijöitä havaittiin olevan näytön riittävyyden arviointi ja prosessin hitaus. Vuokran määräytymistä koskevaa pykälää tulisi vuokran tarkistamista koskevan määräyksen osalta myös selkeyttää. Selvitysryhmän ehdottamat muutostarpeet kohdistuvat myös digitalisaation vaikutukseen tiedoksiantotapoihin ja sopimusmenettelyihin sekä huoneiston käyttöön ja vuokrasuhteen siirtoon.
Lain muuttaminen ei kuitenkaan ole aina välttämättä tehokkain tai paras ratkaisu. Selvityksen yhteydessä todettiin, että moniin ongelmiin ja muutostarpeisiin olisi saatavilla ratkaisu myös Hyvää vuokratapaa tai vastaavaa itsesääntelyä kehittämällä. Haasteena tällaisen itsesääntelyn kehitykselle ovat kuitenkin toimijat, jotka eivät vielä ole tietoisia itsesääntelymekanismeista tai eivät muutoin ole sitoutuneita noudattamaan niitä. Koko selvitystyön voit lukea täältä.
Petteri Kuhanen, asianajaja
