Osakas syytti taloyhtiötä kunnossapitovastuun laiminlyönnistä huoneistossa havaittujen sisäilma- ja rakenneongelmien osalta. Hän hävisi uuvuttavan taistelunsa ensin käräjäoikeudessa ja myöhemmin hovioikeudessa: yksikään asunnossa tehty tutkimus ei osoittanut riittävällä varmuudella oireiden johtuvan asunnosta.
Helsinkiläistaloyhtiö ja osakas ajautuivat pitkään ja hankalaan riitaan linjasaneerauksen jälkimainingeissa. Remontti eteni osakkaan asuntoon tammikuussa 2016. Samassa yhteydessä suoritettiin homekorjaus tiettyjen rakenteiden ja pintojen osalta. Työn tilaajana toimi taloyhtiö.
Huoneisto luovutettiin osakkaalle luvatusta huhtikuusta poiketen kesä-heinäkuussa. Osakkaan mukaan asunto haisi luovutusvaiheessa märältä betonilta ja makuuhuoneen parketti oli notkolla. Hän kertoi reklamoineensa tästä välittömästi hallituksen jäsenille. Kun osakas myöhemmin syksyllä yritti muuttoa uudestaan, ongelmat jatkuivat. Tällä kertaa hän reklamoi asiasta isännöitsijälle, joka lupasi uusia parketin.
Osakas ja hänen puolisonsa eivät kuitenkaan voineet muuttaa kotiinsa edes lattiaremontin jälkeen asuntoon, sillä nyt huoneiston sisäilma aiheutti heille oireita. Lisäksi korjaustöiden jäljiltä asunnosta löydettiin laastipölyä ja lattian hiontapölyä. Tilannetta pahensi osakkaan kertomuksen mukaan ilmavaihdon virheellisyys. Hän väitti, että useista vaatimuksista huolimatta taloyhtiö ryhtyi selvittämään sisäilmahaittaa vasta kesäkuussa 2018.
Osakas väitti, että taloyhtiö oli toiminut huolimattomasti niin urakoitsijan valinnassa kuin viivyttelemällä vikojen selvittelyissä sekä toimenpiteissä ongelmien kuntoon saattamiseksi. Taloyhtiöön kohdistuvat vahingonkorvausvaatimukset sekä muista kustannuksista syntyneet vaatimukset kohosivat yhdessä oikeudenkäyntikulujen kanssa yli 100 000 euroon.
Taloyhtiö vakuutti toimineensa oikein joka käänteessä
Taloyhtiö kiisti Helsingin käräjäoikeudessa kaikki osakkaan syytökset. Se kertoi teettäneensä huoneistossa lukuisia tutkimuksia eikä selkeitä toimenpidearvoja ylittäviä mikrobiarvoja havaittu missään vaiheessa. Taloyhtiön mukaan asunto on ollut jo pitkään asumiskelpoinen.
Yhtiö korosti, ettei se vastaa mistään osakkaalle aiheutuneista kustannuksista, olivatpa ne sitten käyttöhyödyn menetystä, lisääntyneitä työmatkakustannuksia, asiantuntijakustannuksia, irtaimiston puhdistuskuluja, sairaanhoitokustannuksia, pakkaustarvikkeita, muuttoja varastointikustannuksia tai vastikkeita.
Taloyhtiö kertoi olleensa jatkuvasti valmis toteuttamaan viivytyksettä vaadittuja tutkimuksia ja korjaustoimenpiteitä ja muistutti tiettyjen toimenpiteet vievät aikansa. Taloyhtiön näkemyksen mukaan osakkaan oma toiminta oli merkittävästi vaikeuttanut asioiden hoitamista.
Taloyhtiö kertoi tehneensä linjasaneeraushankkeesta valvontasopimuksen hyvämaineisen yrityksen kanssa. Näin ollen se oli täyttänyt osaltaan huolellisuusvelvoitteensa. Se, että urakoitsija alkoi ajautua konkurssiin aivan projektin loppuvaiheessa ei johtunut taloyhtiön huolimattomuudesta, sillä tekijän valintavaiheessa ei ollut havaittavissa merkkejä taloudellisista ongelmista. Asunnon luovutukseen liittyvät hankaluudet eivät olleet taloyhtiön syytä. Tämän jälkeenkään taloyhtiö ei viivytellyt asunnon kohdalla, vaan kertoi suhtautuneensa aina asiallisesti osakkaan lukemattomiin vaatimuksiin ja viesteihin. Osakas puolestaan oli sen mukaan kyseenalaistanut lukuisat asiantuntijalausunnot hyläten ne riittämättöminä.
Harvinaisen tarkasti tutkittu asunto
Käräjäoikeuden oli ensin selvitettävä, oliko taloyhtiö toiminut huolimattomasti valitessaan linjasaneerauksen urakoitsijaa ja valvoessaan urakkaa hoitaneen yrityksen toimintaa. Tämän jälkeen tuli ratkaista, oliko huoneisto asumiskelvoton luovutuksen jälkeen eli oliko taloyhtiö täyttänyt kunnossapitovastuunsa huoneistossa havaittujen sisäilma- ja rakenneongelmien suhteen.
Käräjäoikeuden tutkinnassa taloyhtiön katsottiin menetelleen huolellisesti valitessaan linjasaneerauksen suorittaneen urakoitsijan valinnassa ja työn valvonnassa.
Sisäilmaongelman selvittämiseksi oikeus kävi läpi 16 tutkimusta, joita paitsi taloyhtiö myös osakas itse oli teettänyt asunnossa selvittääkseen linjasaneerauksen aikana tehtyjen homekorjausten onnistumista. Asunnossa oli rampannut niin rakennusterveysasiantuntijoita, homekoiria, ilmanvaihdon asiantuntijoita ja siellä tehtiin lukuisia sisäilmamittauksia. Lisäksi kaupungin terveysviranomaiset olivat suorittaneet asunnossa katselmuksia. Tutkinnan ratkaisi se, että mittauksissa ei havaittu korjauksen jälkeen minkäänlaisia vakavia ongelmia tai raja-arvojen ylityksiä. Tästä huolimatta osakkaat eivät kertomansa mukaan voineet oleskella tiloissa, vaan oireilivat aina siellä käydessään.
Käräjäoikeus katsoi tutkinnassa tulleen näytetyksi, että taloyhtiö oli ryhtynyt asianmukaisiin toimenpiteisiin asianmukaisessa ajassa ja menetelleen huolellisesti asunnon rakenteiden kunnon osalta. Asiassa jäi toisin sanoen näyttämättä, että huoneistossa olisi terveydellinen haitta.
Osakas hävisi jutun käräjäoikeudessa ja myöhemmin myös hovioikeudessa. Hänen maksettavakseen tuli omien oikeudenkäyntikulujen lisäksi taloyhtiön osuus, hieman yli 50 000 euroa.
Asianajaja Kai Haarma, millaisia ajatuksia tapaus herättää?
”Mielestäni oikeus voitti tässä asiassa. Osakkaan terveysongelmia ei missään tapauksessa pidä väheksyä, mutta raja on taloyhtiönkin vastuulla. Painovoimainen ilmanvaihto ei valitettavasti toimi kaikissa olosuhteissa erityisen hyvin, mutta se on järjestelmän ominaisuus eikä vika. Tässä tapauksessa asiantuntijanäyttö oli pääosin taloyhtiön kannalla, ja mikä tärkeintä, taloyhtiö oli kohtuullisessa ajassa ryhtynyt tarvittaviin korjaustoimiin, tiivistänyt lattian ilmavuodot ja parantanut ilmanvaihdon toimivuutta korvausilmaventtiilien avulla.”
(Helsingin hovioikeus 18.3.2024 nro 393)
Lue lisää:
Kuva: Shutterstock
